25. joulukuuta 2015

Rauhallista joulua

Laittakaa kynttilöitä palamaan ja nauttikaa hiljaisuudesta
 

23. joulukuuta 2015

Kolme kaunista vuotta

Aika kultaa muistot
 Kolme vuotta on kulunut kirjekuoren saapumisesta sisältöineen kotiovelleni. Paketin sain tietysti avata vasta seuraavana päivänä, mutta mitä kivaa olisi vuosipäivästä jouluaattona? Muutenkin kaikki juhlat sun muut tapaamiset ovat aina kohdallani osuneet talvelle.
Joten, sanotaanko nyt vaikka niin että Wilin ja miun vuosipäivä on tänään. Tiedän että miulla on periaate juhlistaa hevosten syntymäpäivät niiden valmistumispäivänä, mutta en muista mikä sai miut vaihtamaan Wilin syntymäpäivän kuudennelle päivälle kesäkuuta.
 Mie en erityisemmin pidä suosikeista, mutta Wilillä on eniten tunnearvoa. Sen kunnostakin voi jo päätellä että se on aikoinaan ollut aikamoisessa käytössä. Joskus vuosi sitten harkitsin hetken melkeinpä hepon myymistä innostuksen puutteessa, mutta innostuinpa uudelleen kuukauden jälkeen. Wili on tallini pohja ja ilman sitä harrastus taitaisi romahtaa kohdallani lopullisesti.
 (C) Jalla
Mikä miuta kiehtoo eniten Wilissä? Sen luonne ja persoonallisuus. Pidän paljon persoonallisista ja elämäniloisista hevosista joilla riittää uusia puolia yllättämään positiivisesti. Wili on just täydellinen. Se on reipas ja jaksaa kulkea eteenpäin uteliaana kokemaan uusia asioita. Välillä se on kuin possu, mutta joskus meille sattuu tulemaan niitä päiviä kun mennään ihan puhtaasti vaikeamman tason liikkeitä. Wili myös heijastaa usein miun tunteet ja jos olen ihan pihalla kaikesta ja keskittyminen on jossain muualla, ei Wilinkään osuus mene yhtään parempaan suuntaan.
(C) Minka
Kun astun talliin ja näen Wilin odottamassa innokkaana ulospääsyä, sen ilme saa heti päiväni astetta paremmaksi ja minua jaksaa aina inspata sen kanssa. Se on esteille pyrkiväinen eikä koskaan kiellä esteelle. Kouluratsastukseen se on osoittanut välillä vähän vastahakoisuutta kuten minäkin. "Sehän on ihan tuplasti tylsempää", tuntuu välillä Wili sanovan. Mutta kun joskus saadaan siitä liikkeestä kiinni, niin silloin liidetään ihan tyytyväisinä ja keskittyneinä eteenpäin. Maastossa on aina Wilin kanssa tosi kivaa, paitsi jos se keksii leikkiä ihan kahjoa ja rupeaa mukamas säikkymään ihan kaikkea. rennot ravailut syysmetsässä auringon hentojen säteiden keskellä ovat molempien mieleen.
 <-- (C) Minka
 Wilin perusilme on mielestäni tosi kiva. En oikeastaan tarkemmin miettinyt millaista hevosta haluaisin, ja harjalangankin päätin vasta kun tuli ilmoitus sähköpostiin kuvien kera, että nyt oltaisiin siinä vaiheessa että pitäisi valita harjalanka. Pienten mietintöjen ja neuvotteluiden jälkeen valitsin tuon saman harjalangan joka Iisan tallin Fidelixillä on. Olin aivan super iloinen ja ylpeä kun Wilillä oli samaa harjalankaa :').
 (C)Minka
Mie olen hyvin tarkka ihminen ja miulle valikoituu tosi harvoin sellaisia asioita ja tavaroita joista oikeasti pitäisin. Wili on yksi näistä harvoista asioista, ja kun miulta kysytään; "Miksi aina Wili?" "Miksei jotain muuta?", syy on se etten halua jättää kokemuksiani jakamatta juuri Wilin kanssa, koska se merkitsee miulle niin paljon. Tuo nukkainen, rautalangat korvista ulkoistanut höppänä on minulle yksi tärkeimmistä asioista mitä miulla on. Osa elämääni, voisi sanoa. Ja loppuen lopuksi se on vain kangasta ja vanua. Se on vain lelu. Ja silti tuo "lelu", on päässyt läpi mutkikkaan ja haastavan matkan sydämeeni. Tai siis sinne jonnekin aivojen sopukkaan mihin nämä mielipuuhat ajautuvat.
 (C) Malvi
 Joten, Wili, kiitos näistä kolmesta vuodesta jotka olet kanssani viettänyt. Kiitos muistoista joita olet kanssani luonut. 

22. joulukuuta 2015

Terveisiä Kuusamosta

Miltä teidän pihallanne näyttää? Ruohoa vai lunta?
 Omalla mökkipihallamme on lunta, ja huomiseksi olisi ennustettu tulevan -15 astetta. Näin eteläiselle hyypälle nämä 50cm kinokset  tuntuvat metrin syvyisiltä ja viileys ilmassa tuntuu ihanalta ihoa vasten. Me vietellään näissä merkeissä kymmenen päivää 20-30.12. Varsin mukavaa, eikö?
Takaisin kotiin meneminen kuullostaa hirvittävältä, kun ajatteleekin sitä hirveää ruohoisuutta takapihalla. Onnekseni me palataan tänne pohjoisempaan hiihtolomalla jolloin ajattelin ottaa mukaan Priin. Tällä kertaa mukaan pääsi Wili, ja poju on ollut ihan innoissaan. Heti ensimmäisellä ratsastusreissulla Wili hyppi innoissaan hangessa ja pukitteli hymysuin kun köpöteltiin autotien reunaa. 
Me ollaan ehditty tutkia mettää ja tonttia ihan kunnolla, ja vietetään kaikki neljä valoisampaa tuntia ulkona ettei hukattaisi hyviä maisemia. Huomenna olisi synttäreiden kunniaksi matkailua Rukajärvelle. Aivan, Wili viettää syntymäpäiviään kahdeskymmeneskolmas päivä tätä kuuta. Miullakin oli tässä kuussa syndet, joista miun oli alunperin tarkoitus kirjoittaa, mutta päivän aikataulu oli niin täynnä ettei millään ehtinyt kirjoittaa.
Ajattelin muokata blogin ulkoasua, kun nuo nykyiset koodaukset oli aika husiloituja, omaan mieleen ainakin, ja vaihtelu voisi ehkä hiukka virkistää. Bannerinkin voisi vaihtaa kun siinä on vuodelta 2014 otettu kuva ja heppa kyydissä joka on jo heivattu laatikkoon odottamaan uutta versiota.
Ajattelin myös aktiivistua forkalla ja täällä blogissa kun en ole kummassakaan mitään elonmerkkejä osoittanut. Youtubeen voisi opetella editoimaan muutaman videon, ja joku MyDaykin olisi ihan kiva? Edelleenkin miuun saa nopeasti yhteyden sähköpostissa tua.kaarina@gmail.com tali instagramissa @kaarentalli tai sitten kommentoimalla tänne blogiin. Sähköposti on kuitenkin varmin tapa saaha miuun yhteyttä.
Tein myös vähän aikaa sitten yhden joululahjatilauksen. Kokeilin uutta kangasta jonka olin ostanut Mamman tuvasta Kirkkonummelta, sellaista teddyn kaltaista valkoista kangasta, ja harjaksi pistin Teddyä. Herasilmät herättivät miussa vahvoja tunteita kun yritin niitä tehdä. hepon mukana meni yksinkertaiset, viininpunaisesta tekonahasta valmistetut suitset.
Eipä miulla taida olla mitään muuta kerrottavaa, tuli vain sellainen fiilis kirjoitella, joten tässä ollaan. Nähdään huomenna, iloista joulunodotusta, huomenna on jo aatonaatto!

12. joulukuuta 2015

Kaaren talli 4-vuotta

Hiljaiseloa? Ehkäpä, ehkäpä..
 Kuitenkaan ei voi jättää tallin vuosipäivää välistä, vaikka harrastus onkin jo nähnyt parhaat puolensa ajat sitten.
Kaaren talli perustettiin siis noin 4-vuotta sitten. Niin aktiivisena ja iloisena. Ajan kuluessa olen kokenut kaikenlaista, on tullut aktiivisuuspyrähdyksiä ja lopetuksen partaalla olemisia näin lyhyessä taivalluksessa.
En ole varma miltä keppihevostulevaisuuteni näyttää. Luultavasti aika huonolta. En kuitenkaan aio lopettaa, annan ajan kulua ja seuraan mihin kiinnostukseni kääntyy. Myynti- ja ompelutoimintaa aion kehitellä, ja aion tulla SM-kisoihin ensi vuonna.
Syitä miksi en ole ollut aktiivinen, ja miksi minulla ei ole ollut motivaatiota? No, ensinnäkin loputkin kenttäni tilasta on vienyt toinen auto, joka lähtee vasta keväällä veks, joten valitettavasti miulla ei oikein löydy ratsastustilaa. Minulla ei myöskään ole aikaa. Joka viikonlopulle tuntuu kerääntyvän jotakin ohjelmaa, ja jos ei sitä, niin sitten olen vain yksinkertaisesti erittäin väsynyt ja rasittunut kouluviikkojen jälkeen, jotka ovat hyvin raskaita miulle. Sen jälkeen otetaan esille sää, joka täällä Espoossa on pelkkää vesisadetta ja harmaita pilviä. Miullehan se on juuri fine, en niin pidä auringosta, mutta en mielelläni mene ratsastelemaan vesisateeseen. Miulla on taas tullut esiin arkuus käydä maastossa, sillä niin monet ihmiset voi tulla vastaan, että sekin jää sitten tekemättä.
Netissäkään en ole juurikaan näkynyt sillä koneeni on ollut epätoiminnassa viisi kuukautta, mutta äänilevyn vaihdon jälkeen, uskon että miulla voisi olla ehkä pikkuruinen mahdollisuus siihen että se on todellakin korjaantunut.
(C) Jalla
Jokainen postaukseni tuntuu olevan nykyään aina sitä samaa jauhamista syistä ja selityksistä siitä miten taaskaan ei ole postausta kuulunut. Ehkä annan selityksien vain olla, ehkä minä vain voisin kirjoittaa jotain aiheesta ja antaa epäaktiivisuuden olla.
Palataanko keppihevosharrastukseni vuosipäivään ja kohokohtiin?
En ole oikeastaan juhlinut tätä päivää erityisemmin, vain mielessäni. Viimeeksi taisin käydä edes katsomassa hevosia kaksi kuukautta aiemmin, jolloin otin kuvia. Olin läpi marraskuun kipeänä, jolloin ompelin.
(C)Minka
Jos keppihevosilla ei olisi sellaista merkitystä minuun, kuin niillä on, olisin jo syksyn tullen heittänyt harrastuksen pulkasta. Mutta hevosharrastukseni lopetettuani, keppihevoset ovat olleet ainoa yhteyteni hevosmaailmaan. Niillä on merkitystä minulle, paljonkin. 
Neljässä vuodessa olen saanut tutustua ja tuntea, jopa tavata muita harrastajia, joka on ollut useimmiten vain positiivinen asia. 
En lähde kertaamaan historiaa, sen voi tehdä joka vuonna joten nyt taidan jättää sen välistä. 
Yritin myös tehdä videota, mutta en löytänyt musiikkia taustalle, joten taidamme seviytyä vain pikaisella ilmoituspostauksella että tänään on jonkinmoinen juhlapäivä.
Kiitos kuitenkin kaikille jotka olette olleet mukanani harrastuksen parissa, ja jotka olette jaksaneet motivoida miuta eteenpäin. 

Sitten ilmoitusasiaa! Tässä kuussa on tulossa vielä mahdollisesti kaksi postausta, mutta joululomalla olen kymmenen päivää Kuusamossa, ja sen jälkeen kolme päivää varattuna, joten en tule ainakaan lomalla aktiivistumaan. Katsotaan nyt. Hyvää joulun odottelua, nähdään seuraavassa postauksessa!

23. lokakuuta 2015

Nopeat ryhmäkuvailut

Laitan teidän mielenne virkistykseksi vähän ryhmäkuvia tänne, joita kävin vähän aikaa sitten ottamassa, ehkä noin viikko takaperin.
 Söbs
 Neiti Känkkäränkkä ei tykännyt kamerasta.
Voittekin päätellä miten näiden hevosten mielipiteet ovat jakautuneet
 Wili: Höhöh Heheh! Prii: Iuuuu!
 Prii pystyharjaisena , ei tuo tamma kyllä tykkää.
Hyvää lokakuun lopettelua! - Wili

22. lokakuuta 2015

Harmaa myytiheboli

Hejsan!
Miten on teidän koulunne edennyt? Mitä olette puuhailleet viimeaikoina?
Miulla on syysloman jälkeen alkanut uusi jakso, joka on huomattavasti rankempi kuin edellinen. Olen tälläkin viikolla nukkunut joka yö vain kuusi tuntia.

Työpöytäkoneeni on taas alkanut temppuilemaan, ja olen nyt aloittanut varmuuskopioimaan tiedostoja sisäiseltä kovalevyltä ulkoiselle. Kuvat olivat vieneet aivan järjettömästi tilaa koneelta, ei ihme että tykkää ladata välllä kesken pelaamisen. Anyways, kirjoitan nyt sitten miniläppärilläni, joka on jotain seitsemän vuotta vanha. Seitsemän ja puoli vuotta? Ehkä jopa kahdeksan tai yhdeksän..
Ei takerruta siihen, valmiiksi kuollut postaustahtini ei taida tässä muuttua nyt suuntaan eikä toiseen. En ole ratsasellut vanupolleillani, enkä oikein ole ommellutkaan niitä. Tämäkin postaus piti postata jo kuukausi sitten.
Asia koskee viimeisintä valmistunutta myyntihevosta. Värinä on hiirakko. Kangas on perus polarfleeceä, ja harjalanka 7 veljestä. Herasilmät, uusi kaava.
Onnistui mielestäni hyvin, ja olen tämän hevosen ulkonäköön hyvin tyytyväinen. Ne, ketkä seuraavat miuta instagramissa, ovatkin jo nähneet kyseisen yksilön kuvat.



Nyt on hevostenkin teko jäänyt, mutta pian, seuraavien viikkojen aikana yritän saada erään suunikon polarfleecehevosen valmiiksi, ja valmistettua tukikankaan liitokset yhdessä ompeluvaiheessa olevasta velboahevosesta. Kahngas on lähtenyt kupruilemaan ja irtoilemaan, ja pitäisi käydä läpi vielä kerran silitysraudalla.


Olen jopa aloittanut joululahjojen tekemistä. Olen neulomassa äidille vilttiä, ja siinä työssä menee aikaa. Muitakin lahjoja olen jo suunnitellut, innoissani olen niitä toteuttamassa.
Onko teillä alkanut jo joulusuunnitelmien toteuttaminen? Aiotteko pitää joulukalenteria?

13. syyskuuta 2015

Paketti

Ja minä luulin ettei tätä asiaa enää tapahtuisi elämässäni..
Kaikki pitävät tarinoista. Nyt saatte sellaisen. 
Oli eräs yksi, täysin tavallinen päivä, täysin tavallinen sohva, ja täysin tavallinen puhelin. Kaiken tämän keskellä loikoili hyvin väsynyt ihminen, joka katsoi Netflixiä ja selasi nettiä. Hän odotti erästä asiaa, ja seurasi sen kulkua netissä postilähetysseurannushöskäpöskästä. 
Kello oli 16.07 kun hän taas avasi sivun, jolla oli tämän kyseisen erään asian tiedot ja olinpaikka. 
Asia oli päässyt juuri perille Tapiolan postiin. Tyttö hetken mietinnän jälkeen lähti polkemaan kovaa kohti määränpäätään: Tapiolan Heikintorin Postia. 
Hänen piti mennä reipasta tahtia ehtiäkseen kello 17.30 pianotunnille, ja hyvissä ajoin hän ehtikin. 
Saavuttuaan postiin, hänelle tuotiin pahvilaatikko, joka oli teipattu ilmastointiteipillä. Tyttö lähti pyöräilemään kotia kohti.
Valitettavasti paketti oli niin iso ettei se mahtunut tytön kassiin, joten pyöräilyssä oli paljon teknisiä ongelmia, ja pahvi sai jopa kerran tehdä tuttavuutta asvalttiin.

Kun pianotunti oli vihdoin loppu, tyttö vei paketin ylös. Hän ei kuitenkaan avannut sitä. Illan hän vietti Netflixin ja läksyjen parissa. 
Seuraavana päivänä, koulusta päästyään tyttö siisti huonettaan pakettia varten. Kaiken piti olla täydellistä. Jokaisen esineen piti olla millilleen oikein. Valaistuksen piti olla oikea, vaatteet piti vaihtaa, hiukset laittaa paremmin, matto ojentaa, kameranjalka laittaa juuri täydellisesti kulmaa vasten.
Huivi oli väärin viikattu, tyttö viikkasi sen uudelleen. Lopulta kaikki oli ihan liian pikkutarkkaa,  ja hän pakotti itsensä lopettamaan. Varovaisesti hän leikkasi pakettia ympäröivät teipit halki, ja avasi kannen. Mutta kansi ei auennut oikein, joten hän avasi sen uudelleen. Näkymä sai hänet pysähtymään..
Olen elänyt jo kohta kolme vuotta sen periaatteen kanssa että teen Wilin jälkeen kaikki hevoset itse, enkä osta muilta hevosia. Nyt rikoin tämän kuvan kauniin ajatuksen.  
Heinäkuussa selasin kht Snefaldin nettisivuja ja löysin erään kiintoisan hevosen myynnistä. Tämän nimi oli Jääkristalli. Hevonen jäi miun mieleen ja hetki hetkeltä halusin sitä enemmän. Lopulta olin kirjoittamassa ostotarjousta, kun huomasin että Kristian oli minuuttia aikaisemmin ostettu.
Myöhemmin Kristian tuli uudelleen myyntiin, jolloin ostamisen maku oli jo lähtenyt, enkä sitä ostanut. Joku muu osti sen.
Mutta pari viikkoa myöhemmin Kristian tuli taas myyntiin mukanaan lisävarusteita joita edellinen ostajaehdokas oli tilannut. Kristian oli 40% alennuksessa.
Sinä iltana, juuri sillä sekunnilla, minä tein ostotarjouksen. Menetin kaiken rahani, mutta onneksi saan pian kuukausirahat.
Viikkoa myöhemmin Kristian saapui tänne. Sen mukana tuli kanget, riimu ja turparemmittömät suitset.
Sen jälkeen kun olin ihastellut ja hyväillyt kylliksi suitsia, nostin vapisevin sormin Kristianin pois laatikosta. Se oli hiukan pienempi kuin luulin, mutta sopii minulle. 
Kristianin täyttäminen oli hyvin helppoa, rakastuin tuohon kankaaseen, oli todella miellyttävää.
En oikeastaan tuntenut iloa. En yllättymistä tai surua. Olin aika neutraali. Tuntui samalta kuin itse tekemänsä hevosen valmistuessa.
Kristian ei tunnu "uudelta". Ihan kuin se olisi ollut aina olennainen osa miun tallia. Kohtalosta ei voi koskaan tietää. 
Koska Kristianille oli valmiina jo kaikki varusteet, miun ei tarvinnut pajailla. Heti Kristianin täytettyäni lähdin kuvaamaan koostetta ja ottamaan kuvia.
Hepat suhtautuivat uuteen tulokkaaseen hyvin, ja Wili oli jo heti kurkkimassa josko uusi heppa haluaisi tutustua. Prii tosin hiukan kiukkuili kun Kristian pistettiin siitä vain yhden tyhjän karsinan välin päähän.
Harjasin Kristianin ja vaellettiin uudelle kuvauspaikalle ottamaan kivoja aurinkokuvia. Iltapäivä oli jo pitkällä ja aurinko alkoi jo laskea. Täydellinen ajoitus.
Kristiania on helppo kuvata, ja se on helppo saada näyttämään edustavalta, toisin kuin eräät nimeltä mainitsemattomat rontit. Myöhemmin tutkittuani, huomasin että Kristianin harja on kaksikerroksinen. Olen tästä asiasta iloinen, koska arvostan keppihevosissa tuuheaa ja paksua harjaa.
Menin kuvailun jälkeen läpiratsastamaan Kristianin, ja harmikseni äidin kaveri oli ottanut naapurin paikan kentän kulmasta niin että naapuri oli aivan todella käsittämättömästi parkkeerannut takavasemmalle autonsa jolloin miun kentässä oli enää kaksi erillistä länttiä jäljellä. Just..
Menin sitten toisella läntillä hyvin ankeissa ajatuksissani ratsastamaan ja hyppäsinkin ihan vähäsen.
Muihin hevosiin verrattuna Kristian oli hiukan hitaampi, joka aiheutti miussa pientä kärsimättömyyttä, koska olen tottunut rallittelemaan täysillä ympäri kenttää saadakseni neiti RiehuRiepun rodeokohtausta hallintaan. 
 Yleisesti Kristian on mukava heponen, mukava ratsastettava. Kun olin ottamassa käytävällä hepoldin suittia pois, päätin käydä nopeasti kokeilemassa miltä kanget tuntuvat.
Niinpä mie hiukan säädön jälkeen menin tarhalaidunkenttäruohohöskäpöskälle ja kokeilin ihan pari minuuttia kankien tuntumaa. 
Ei tulla useinkaan menemään kangilla kun en ole oikeillakaan hevosilla kamalan myönteinen korkeaa kouluratsastusta kohtaan. Mutta tässä teille kuva miltä ne kanget Kristianin päässä näyttivät:
Taidan nyt kummiskin laittaa teille kuvaa muistakin vaursteista. Tässä teille kuvaa Kristianin riimusta ja tarparemmittömistä:
Olen iloinen siitä että Kristian on täällä. Se saa miut iloiseksi.
Kun Wilin kunto saavuttaa sen pisteen että sen siirtäminen pois käytöstä on välttämätöntä, Kristianista tulee sen seuraaja. Ainakin näillä näkymin.
Talliin olisi tulossa myös eräs hyvin tulinen tappajaori Piru jossain vaiheessa, se saattaa ottaa Wilin mahdollisen paikan kisakentiltä. Katsotaan mitä tulevaisuus ja kohtalo päättää.