27. toukokuuta 2015

Iltatallia 19.5

Heips!
Aijoissa tämän videon kyllä latasin.. Miehän editoin sen jo lauantaina muttah.. Mennään nyt sinne videon pariin, tuomitkaa minut vasta sitten myöhemmin.
Olin tuona päivänä jostain syystä hyvin väsynyt. Hypyt oli kyllä sen näköisiä että ei kyllä ainakaan tyyliluokkiin suunnattaisi..
Otetaan joskus uudelleen, ja katsotaan miten käy. Kommentoikaas tuonne alas mitä voisin parantaa näissä aamutalli/iltatallivideoissa.
Luotan siihen että video kertoo kaiken tarvittavan.

19. toukokuuta 2015

Pritititii

Heips! Olen nyt kolme kuukautta ahertanut erään projektiponipalleron kimpussa. Tosin aherrustahti ei ole ollut kylläkään mitään huippuluokkaa.. Nyt se sitten valmistui eräänä kauniina iltapäivänä 8.5.2015.
Kuvasta päättelettekin että rotu on luultavimmin vuonohevonen. Aivan oikein! Tässä teille perustietoja:
Nimi: Pritititii
Kutsumanimi: Prii
Rotu: Vuonohevonen
Säkä: 150cm
Sukupuoli: Tamma tai ruuna (ehdotuksia?)
Ikä: synt. 8.5.09 (6-vuotta)
Väri: Keltahallakko
Isä: ? Emä: ?
Ko: Helppo B  Re:?  Ye: 85cm  Me: ?
Luonteeltaan Prii on iloinen ja utelias. Vähän kuin Wili. Prii tykkää tuijotella karsinastaan käytävälle ja kurkkia mitä kaikkea kummaa tapahtuu. Se hamuilee aina paidanreunusta ja riimunnarua. Satulaa laittaessa se purkaa ärtymystään kiskomalla riimunnarua tai järsimällä vaikkapa karsinan reunaa. Satulavyötä laittaessa se vain katselee että mitä kummaa siellä duunaillaan.
Taluttaessa se kulkee ihan nätisti siinä vieressä tutkaillen maailman tapahtumia. Välillä Prii tunkee turpansa virheää kohti mutta kun sille sanoo tiukan ein, pikkupulla menee ihan nätisti loppuajan.
Ratsastaessa energiaa riittää ties mihin kaikkeen. Alkuraveissa se yrittää kiihdyttää hirmuisesti ja laukkaa mennessä se pukittelee silkasta ilosta. Että semmoinen pommi se on. Liian lujasta pohkeen käytöstä se saattaa tehdä asioita liioitellusti. Esim. liian voimakkaasta puolipidätteestä se saattaa lähteä peruuttamaan.
Esteille Prii ryntää kovaa kyytiä, joten sitä kannattaa jarrutella jo ajoissa. Esteitä se hyppää mielellään ja korkeallekin päästään. Hyvä heppa.
 Kyllä Prii osaa kouluakin, ja menee sitäkin mielellään, kunhan mennään jotakin kevyttä harjoitusta. Nätisti sen kaulakin kaartuu, jos oikein hyvin mennään, mutta siihen pisteeseen ei olla vielä kunnolla päästy. Laukanvaihdot saattaa satunnaisesti mennä esim. suunnan vaihtuessa, ei mitenkään erityisemmin, siis.  Joskus Prii saattaa hiukan liioitella, esimerkiksi taipuu hiukan liikaa taivutuksissa ja pian heppa menee sivuttain pohkeenväistöä.
Maastosta Prii nauttii eniten, niin kuin kaikki hepat. Siellä se hirnahtelee ja hörisee ja pörisee ravatessaan varjoisilla metsäpoluilla oravan vipeltäessä puunrunkoa pitkin. Vettä se potkii kavioillaan ja hypähtelee keppien ylitse. Peuroja se saattaa hiukan peloissaan katsella, muuten menee mukavasti.
Tässä siis on Prii, joka on sukupuolta vailla. Ruunamainen luonne, en vaan tiedä haluanko lisää poikajengiläisiä. Kröhöm.. Tallissa on tällä hetkellä Priin lisäksi yksi tamma, yksi ori. Mutta katsotaan, jos saisin valaistumisen.
Kangas on ostettu Eurokankaan palaosastolta Helsingistä. Se on kaksipuolista velboaa. Harjalanka oli isoveliä, ja harjassa on 7 kerrosta. Aivan järjettömän tuuhea tukka siis.
Prii on hiukan vino, mutta kun päätä vääntää, se suoristuu osittain paremman näköiseksi. Priillä olen vain hiukan hypännyt, ja läpiratsastanut, siitä lisää myöhemmin. Prii kiittää ja kumartaa.

Remonttirumbaa

Minka oli meillä pitkästä aikaa 3.5 lauantaina kylässä. Päivän ohjelma meni suunnilleen näin; Ensin me datailtiin tietokoneella ja tyhjennettiin Minkan heppa DunDee, jonka jotkut varmasti blogista muistavat. Sen jälkeen otettiin esille Tornadon tyhjä pää Minkaa varten. Tornadosta lisää täällä. Sen jälkeen otettiin kamat mukaan ulos ja kunnostettiin miun estekalustoani. Tämän tehtyämme, me kiiruhdimme maastoon 2. kilsan lenkille, palattiin ja mentiin sisään. Kiinnitettiin Tornado keppiin, ja mentiin sen jälkeen hyppäämään esteitä.
Aloitetaanpi nyt sitten kertomaan lisää näistä tapahtumista. Minka tuli n. 12. aikaan ja oltiin hetki sisällä. Suunnittelimme tekevämme Minkan hevoselle DunDeelle suitset ja uuden täyön sekä kiinnityksen, mutta päädyimme lopulta heittämään mokoman elukan tyhjänä muiden tyjäpäisten hevosten joukkoon, ja tilalle otettiin Tornado. Kaivoin esiin Tornadon hirvittävät vanhat suitset ja riimun.
Täytettyäni Tornadon, me menimme pihalle, otettiin esiin estetolpat, puomit ja teipit. Aloitimme kunnostamaan estekamojani.
Ensimmäiseksi koristelimme puomit. Teipattiin niihin raitoja mustalla teipillä, ja maalarin teipillä. Ihan kivat niistä tuli, vaikka käytettiinkin niin kehittyneitä välineitä. Päätettiin koristella kaikki oranssit puomit. Näin myös kävi.
Sen jälkeen otettiin esille estetolpat. Kahteen tolppaan lisättiin ne alustat ja päivitettiin naulat. Muihin tolppiin vaihdettiin ja lisättiin niitä nauloja ja vahvistettiin niitä alustoja, etteivät ne tolpat alkaisi heilumaan ja notkumaan käytössä. Tehtiin myös yksi 50cm korkuinen tolppa.

Tämän jälkeen me kiiruhdimme kera eväiden maastoon Turalla ja Wilillä. Ei otettu kameraa mukaan. Sorry. Laukkailtiin metsäteillä ja yritettiin ehtiä ajoissa kotiin. Piipahdettiin hetkeksi syömään eväitä ja juomaan vettä yhdessä välissä kallionkielekkeellä. Wili kävi kuumana ja halusi koko ajan vain mennä ja pukittaa ja laukkailla ympäriinsä. Tura taas käveli rauhallisena eteenpäin välittämättä toverin energiapläjäyksistä.
Kotiin tultuamme me söimme ja menimme kiinnittämään Tornadon keppiin. Pakko  sanoa että Tornado ansaitsee lempinimekseen Muulin.
Kun Tornado oli kiinnitetty, menimme ripeästi pystyttämään esteet, ja hyppäämään puoleksi tunniksi. Kuvia saatiin paljon. Tänne blogiin laitan tällaisen nopean kuvapläjäyksen.
 Kuten näistä tulevista kuvista voittekin päätellä, miun hyppytyyli vaihtuu aina oikeassa kierroksessa. Miun pitäis vaan treenata, treenata ja treenata että se parantuis hiukan. Korkeiden esteiden hyppääminen on aika epätoivoista tässä oikeassa laukassa..

 Kyllä, Tuuvahan tietää mistä pitää ponnistaa..

Ninjapotku
 Sitten Minka lähtikin, ja mie hyppelehdin vielä hetken. Vedin pari kertaa sen ikuisuusennätyksen 80cm ja lähdin sitten viemään loppuravien ja - käyntien jälkeen viemään sateen saattelemana kamoja pois.
Ja juu, sori kun nämä postaukset tulevat niin "ajoissa". On ollut niin paljon kaikkea muuta etten ole ehtinyt kirjoitella. Lupaan kiirehtiä näiden jääneiden postauksien kanssa, kunhan vain kerkeän.
Tällä viikolla onkin paljon asioita, kampaajaa, kevätjuhlaa, kaverisynttäreitä, häitä.. Joo, mutta yritän änkeä tämän blogin johonkin väliin. Eipä tässä muuta, moikka!

4. toukokuuta 2015

KiKeRan kevätkisat



Valikoin postaukseen kuvat missä ihmisten naamat eivät kamalasti näy. Jos olen laittanut tänne kuvan jossa esiinnyt, etkä halua näkyä blogissani, pistä kommenttia tuonne alas.
Hei vain!
Olin tässä viikko takaperin KiKeRan kevätkisoissa Jallan kanssa 25.4. Lyhenne KiKeRa tarkoittaa siis Kirkkonummen Keppihevosratsastajia. Löytyy instagramista nimellä @kikeratsastajat
Kisat oli tosi rennot ja mukavat eikä ollut mitään paineita pysyäkseen mukana joukossa. Kisat oli tosi hyvin suunnitellut ja järjestetyt, ei moitteita. Rata oli tosi kiva, helppo muistaa ja mennä, eikä kukaan kaatunut. Hiekka hiukan luisti alla mutta se ei onneksi vaikuttanut rataan. Lämppäalue oli kiva ja siellä annettiin aina hypätä sen korkuisia esteitä kuin halusi.
Minä ja Nessie lämppäalueella (c) Jalla
Aaaaa! On niin paljon kerrottavaa! Jos aloitan vaikka siitä miten tein virhearvion.. Oltiin siis auringonpaisteessa treenaamassa meidän pihalla. Mentiin hetken aikaa sarjaa ja okseria, ja koottiin esteet sitten pois. Kiireissäni säädin tavaroiden kanssa ja syöksyin lopulta autoon. Olin arvioinut että kisapaikalle menisi n. 8-10min. En tiedä ollenkaan mistä minä sen keksin. Todellisuudessa matka kesti 20-30min. Olisimme siis toisin sanoen tulleet paikalle ensimmäisen luokan alkaessa ellei äitini olisi ajanut hiukan ylinopeutta.
Buhahaa! Syrjitään 5. estettä
No, oltiinkin sitten 11.45 paikalla, ihan ajoissa eikä listaan tarvinnutkaan loppuen lopuksi tehdä mitään muutoksia. Kasattiin tavarat penkille ja tutustuttiin rataan. Kun oltiin painettu se muistiin, selattiin lähtölistat läpi, jonka jälkeen suunnattiin valokuvaamaan hevosia, ja hyppäämään estettä lämppäalueella.
 Yks miun suosikeista.
(c) Pell
 Tääki heppa pisti silmään mukavasti
 Pell hyppää.. oiskohan tää 90cm
Tää pikkuponi kans valikoitu miun lemppareihin
Kun ensimmäinen luokka alkoi (40-50cm), olin heti kuvaamassa. Unohdinkin mainita.. otin nyt isoveljeni kameran käyttööni. Se on ihan kunnon järkkäri jolla saa parempilaatuisia kuvia kun tuolla Fujifilmillä.. pitää keksiä jotkut nimet näille kameroille..
Isoveljeni kamera on Canon 500D.
 Mutta jatketaan kisa-aihetta. Kaikilla meni ensimmäinen luokka hyvin.. Paitsi minulla ja Jallalla. Jallan jalka revähti kesken radan, mutta hän sijoittui kuitenkin ensimmäiseksi tai toiseksi. En muista. Miulla oli taas kolmanneksi nopein aika, mutta pudotin yhden puomin josta tuli ne ihanat 4 virhepistettä. Olin kaiketi väsyttänyt lämppäalueella jalkojani jo tarpeeksi niin että hypyt tuntuivat tahmeilta ja raskailta. Joo, mutta ei se haittaa. Miun tuurini näiden kisojen suhteen on kyllä aika syvältä, suoraan sanoen.
 (c) Jalla
(c) Jalla
Niin, ja keskellä rataa miul meni muuten ohja toisesta kädestä. Jes, siinä sitten laukanvaihdon ja hypyn yhteydessä kähmin sen narun sieltä jostakin polvista..
Mutta juuh, en ollut mikään tyytyväisin, ja menin suorituksen jälkeen lämppäalueelle hyppäämään 60-70cm ja kiroamaan urpomaisuuttani. Siinä yhteydessä tuli hypättyä muuten 80cm. Se miun vanha vanha ennätykseni. Mietin edelleen miksi failasin sen esteen kanssa..
Pakko sanoa että tuolla kisoissa oli ehkä maailman laimeimmat taputukset. Heheh.. Eniveis. Jalla joutui perumaan muut luokkansa koska ei pystynyt edes kävelemään kunnolla. Kannoin häntä sitten selässäni loppuajan, ja hypättiin semmoset 30cm reppuselässä. Mahtavaa.
Luokkien väliin oli jätetty hyvin aikaa jutella muiden kanssa, kuvata heppoja ja hyppiä esteitä.
 Tää oli tää superpony. Ihan supersöpö. Miun pitäis varmaan tehä kans joku tommonen..
 Nessie. Oikein kiva kisapolle
 Joku randomponny
 Benjamin. Oli kyllä ihmeellistä nähdä se.
 Se symppisponi
 Joku Linan ihana musta heppa joka jäi mieleen. Minä niin haluan tuollaisen.
Sitten tähän tällainen huono Wilikuva.
Otin kuvia suunnilleen 400. En voi niitä kaikkia täällä jakaa. Sorry. 
Seuraava luokka oli kaiketi 50-60cm tyyliluokka. Kaikilla meni hyvin. Oikein hienoja suorituksia nähtiin, oli ilo silmille. Ehkä mie voisin joskus itseksin kokeilla tyyliluokkaa jollain matalilla esteillä. Voittajaksi tuli muistaakseni Lina. (kht Kuunkukka) Älkää luottako muistiini!
Seuraava luokka taisi olla joku 70-80cm aikaluokka. Suoritukset oli huikeita ja pudotuksia taisi tulla vain kaksi? En todellakaan muista kuka voitti, mutta suoritukset näytti kyllä aika tasaväkisiltä. Itse en kyllä uskaltaisi mennä hyppäämään semmoista rataa.
Aikaluokkien päätyttyä tuli sellainen "sepaushetki". Kaikki rentoutuivat ja rupesivat juttelemaan enemmän ja se muuttui sellaiseksi rennoksi hengaamiseksi. Oikein mukavaa. Itse vietin aikaa varsinkin lämppäalueella ja monet tulivat katselemaan ja kokeilemaan Wiliä. Jallalle tuli faneja utelemaan puhelinnumeroa ja ratsastamaan Nessiellä. Olihan ne hetken aikaa ihan kivoja, mutta rupesivat hiljalleen käymään hermoille.
Harmillista että Wili on niin huonossa jamassa. Ei ole enää mikään kaikista edustavin polle, eikä miulla kyllä vielä ole mitään edustavaa ponipalleroista. Wilillähän on sen korvan kärjessä rautalanka ulkona, ja varsinkin vasen puoli kaulasta on ihan surkeassa kunnossa. Sniff.. En kyllä aio siitä vielä luopua. 
Oli aika magee fiilis kun joku tuli pyytämään Wiliä ratsuksi. Ei ole aiemmin tapahtunut vastaavaa. Pian alkoikin sitten korkeushyppyluokka jonka voittaja hyppäsi 120cm!
Korkeushypyn jälkeen suunnattiin hetken chillailun jälkeen alas maastoesteille. Mentiin Jallan kanssa hillumaan sinne. Odoteltiin pikkuporukalla tyyppien lähtöjä. Oli aika rentoa ja mukavaa. Kuvattiin vettä ja kuviteltiin miltä tuntuisi uida viileässä järvessä. Otettiin myös hevoskuvia.
 Buhahaa! Salakuvasin tätä ihanaa yksilöä. Juu ei. Jos pitäisi valita kolme lempikepparia sieltä kisoista, tämä olisi varmaan yksi niistä.
 (c) Jalla
Lähtölaukausta odotellessa..
Kun maasto-osuus oli suoritettuu, menimme viettämään aikaa kisapaikalle. Sellaista rentoa menoa meni vartin, jonka jälkeen alkoi koululuokat. Kuvasin niitä hetken aikaa, mutta kameran akku valitettavasti päätti tehdä oharit, joten materiaalia tuli vain vähän.
Sain koottua kuitenkin hyvin pienen videon.
Juuh. Kaikilla meni tosi hyvin nuo kür radat. Otin muutamia vinkkejä itsellenikin mukaan siitä kentän laidalta. Koululuokat meni ohi nopeasti, suurimman osan ajasta vietin lämppäalueella, joten en nähnyt kuin vajaan puolet suorituksista. Loppuaika menikin siinä kun porukka hiljalleen alkoi hajaantua. Humaloitiin vielä tyyppien kanssa hetki ennen kuin äiti tuli hakemaan miuta ja Jallaa kotiin päin. 
Jalat oli kuin kuolleet. Niitä särki ja olo oli väsynyt. Jouduin jäämään kotiin sillä aikaa kun äiti vei Jallan juna-asemalle.
Kaiken kaikkiaan oli mahtava päivä. Kiitos järkkääjille, tulen ehdottomasti uudelleen, jos tehdään toisetkin kisa. Kiitokset kuuluu myös muillekin osallistujille, ja Jallalle joka miut mukaansa vailla kyytiä raahasi. 
Metsämansikan ja Toronton kisat peruuntuivat, en siis ole sinne tulossa. *sherlock*
Mutta, tätä postausta ei tarvitse enää täydentää.