13. syyskuuta 2015

Paketti

Ja minä luulin ettei tätä asiaa enää tapahtuisi elämässäni..
Kaikki pitävät tarinoista. Nyt saatte sellaisen. 
Oli eräs yksi, täysin tavallinen päivä, täysin tavallinen sohva, ja täysin tavallinen puhelin. Kaiken tämän keskellä loikoili hyvin väsynyt ihminen, joka katsoi Netflixiä ja selasi nettiä. Hän odotti erästä asiaa, ja seurasi sen kulkua netissä postilähetysseurannushöskäpöskästä. 
Kello oli 16.07 kun hän taas avasi sivun, jolla oli tämän kyseisen erään asian tiedot ja olinpaikka. 
Asia oli päässyt juuri perille Tapiolan postiin. Tyttö hetken mietinnän jälkeen lähti polkemaan kovaa kohti määränpäätään: Tapiolan Heikintorin Postia. 
Hänen piti mennä reipasta tahtia ehtiäkseen kello 17.30 pianotunnille, ja hyvissä ajoin hän ehtikin. 
Saavuttuaan postiin, hänelle tuotiin pahvilaatikko, joka oli teipattu ilmastointiteipillä. Tyttö lähti pyöräilemään kotia kohti.
Valitettavasti paketti oli niin iso ettei se mahtunut tytön kassiin, joten pyöräilyssä oli paljon teknisiä ongelmia, ja pahvi sai jopa kerran tehdä tuttavuutta asvalttiin.

Kun pianotunti oli vihdoin loppu, tyttö vei paketin ylös. Hän ei kuitenkaan avannut sitä. Illan hän vietti Netflixin ja läksyjen parissa. 
Seuraavana päivänä, koulusta päästyään tyttö siisti huonettaan pakettia varten. Kaiken piti olla täydellistä. Jokaisen esineen piti olla millilleen oikein. Valaistuksen piti olla oikea, vaatteet piti vaihtaa, hiukset laittaa paremmin, matto ojentaa, kameranjalka laittaa juuri täydellisesti kulmaa vasten.
Huivi oli väärin viikattu, tyttö viikkasi sen uudelleen. Lopulta kaikki oli ihan liian pikkutarkkaa,  ja hän pakotti itsensä lopettamaan. Varovaisesti hän leikkasi pakettia ympäröivät teipit halki, ja avasi kannen. Mutta kansi ei auennut oikein, joten hän avasi sen uudelleen. Näkymä sai hänet pysähtymään..
Olen elänyt jo kohta kolme vuotta sen periaatteen kanssa että teen Wilin jälkeen kaikki hevoset itse, enkä osta muilta hevosia. Nyt rikoin tämän kuvan kauniin ajatuksen.  
Heinäkuussa selasin kht Snefaldin nettisivuja ja löysin erään kiintoisan hevosen myynnistä. Tämän nimi oli Jääkristalli. Hevonen jäi miun mieleen ja hetki hetkeltä halusin sitä enemmän. Lopulta olin kirjoittamassa ostotarjousta, kun huomasin että Kristian oli minuuttia aikaisemmin ostettu.
Myöhemmin Kristian tuli uudelleen myyntiin, jolloin ostamisen maku oli jo lähtenyt, enkä sitä ostanut. Joku muu osti sen.
Mutta pari viikkoa myöhemmin Kristian tuli taas myyntiin mukanaan lisävarusteita joita edellinen ostajaehdokas oli tilannut. Kristian oli 40% alennuksessa.
Sinä iltana, juuri sillä sekunnilla, minä tein ostotarjouksen. Menetin kaiken rahani, mutta onneksi saan pian kuukausirahat.
Viikkoa myöhemmin Kristian saapui tänne. Sen mukana tuli kanget, riimu ja turparemmittömät suitset.
Sen jälkeen kun olin ihastellut ja hyväillyt kylliksi suitsia, nostin vapisevin sormin Kristianin pois laatikosta. Se oli hiukan pienempi kuin luulin, mutta sopii minulle. 
Kristianin täyttäminen oli hyvin helppoa, rakastuin tuohon kankaaseen, oli todella miellyttävää.
En oikeastaan tuntenut iloa. En yllättymistä tai surua. Olin aika neutraali. Tuntui samalta kuin itse tekemänsä hevosen valmistuessa.
Kristian ei tunnu "uudelta". Ihan kuin se olisi ollut aina olennainen osa miun tallia. Kohtalosta ei voi koskaan tietää. 
Koska Kristianille oli valmiina jo kaikki varusteet, miun ei tarvinnut pajailla. Heti Kristianin täytettyäni lähdin kuvaamaan koostetta ja ottamaan kuvia.
Hepat suhtautuivat uuteen tulokkaaseen hyvin, ja Wili oli jo heti kurkkimassa josko uusi heppa haluaisi tutustua. Prii tosin hiukan kiukkuili kun Kristian pistettiin siitä vain yhden tyhjän karsinan välin päähän.
Harjasin Kristianin ja vaellettiin uudelle kuvauspaikalle ottamaan kivoja aurinkokuvia. Iltapäivä oli jo pitkällä ja aurinko alkoi jo laskea. Täydellinen ajoitus.
Kristiania on helppo kuvata, ja se on helppo saada näyttämään edustavalta, toisin kuin eräät nimeltä mainitsemattomat rontit. Myöhemmin tutkittuani, huomasin että Kristianin harja on kaksikerroksinen. Olen tästä asiasta iloinen, koska arvostan keppihevosissa tuuheaa ja paksua harjaa.
Menin kuvailun jälkeen läpiratsastamaan Kristianin, ja harmikseni äidin kaveri oli ottanut naapurin paikan kentän kulmasta niin että naapuri oli aivan todella käsittämättömästi parkkeerannut takavasemmalle autonsa jolloin miun kentässä oli enää kaksi erillistä länttiä jäljellä. Just..
Menin sitten toisella läntillä hyvin ankeissa ajatuksissani ratsastamaan ja hyppäsinkin ihan vähäsen.
Muihin hevosiin verrattuna Kristian oli hiukan hitaampi, joka aiheutti miussa pientä kärsimättömyyttä, koska olen tottunut rallittelemaan täysillä ympäri kenttää saadakseni neiti RiehuRiepun rodeokohtausta hallintaan. 
 Yleisesti Kristian on mukava heponen, mukava ratsastettava. Kun olin ottamassa käytävällä hepoldin suittia pois, päätin käydä nopeasti kokeilemassa miltä kanget tuntuvat.
Niinpä mie hiukan säädön jälkeen menin tarhalaidunkenttäruohohöskäpöskälle ja kokeilin ihan pari minuuttia kankien tuntumaa. 
Ei tulla useinkaan menemään kangilla kun en ole oikeillakaan hevosilla kamalan myönteinen korkeaa kouluratsastusta kohtaan. Mutta tässä teille kuva miltä ne kanget Kristianin päässä näyttivät:
Taidan nyt kummiskin laittaa teille kuvaa muistakin vaursteista. Tässä teille kuvaa Kristianin riimusta ja tarparemmittömistä:
Olen iloinen siitä että Kristian on täällä. Se saa miut iloiseksi.
Kun Wilin kunto saavuttaa sen pisteen että sen siirtäminen pois käytöstä on välttämätöntä, Kristianista tulee sen seuraaja. Ainakin näillä näkymin.
Talliin olisi tulossa myös eräs hyvin tulinen tappajaori Piru jossain vaiheessa, se saattaa ottaa Wilin mahdollisen paikan kisakentiltä. Katsotaan mitä tulevaisuus ja kohtalo päättää.
 

11. syyskuuta 2015

Myyntihevonen nro.2

Tämän postauksen piti tulla jo maanantaina..
 Noin viikko sitten valmistui úusi myyntihevonen. Sen mukaan tulee valkoiset turparemmittömät suitset. 
Olisin muuten lisännyt ihan mielelläni turparemmin muttta ompelukone päätti sanoa heipat ja langat löystyivät. Se siitä. Ohjat ommeltiin kiinni käsin.
Kyseinen myyntihevonen tulee suurmyyntiin. Olen parhaillaan aloittelemassa valkoista velboahevosta uudistetulla kaavalla. Lisäisilin myös ensikertaa tukikangasta, pakko sanoa että on ihan tosi suositeltava tuote, toimii!
Sitten pari julkaistavaa kuvaa:
 Heppa on kyllä ihan oikea sydämen sulattaja, ja olin jo hetken sitä itselläni pitämässä. Miellyin kovasti sen rakenteeseen ja ulkonäköön. Kangas on savenruskeanhöskäpöskäisen väristä fleeceä, ja harja vaaleaa Novitan Naavaa.
Silmät ja sieraimet ovat kiinnitetty liimalla, ja ne ovat nahkaiset.
Jos joku ei nyt sitä sitten joskus osta, aion ehkä pitää sen. Nimetä jollakin söpöllä nimellä ja ratsastella ympäri mantusia.

Juu, mutta mennään takaisin aiheeseen. Huomenna tuleekin postaus, tällä kertaa ihan varmasti. (toivottavasti) Jossa on jotakin hyvin mielenkiintoista kerrottavaa.
Tämän postauksen hevonen on siis ostettavissa Suurmyynnissä, jonka pidän heti kun myytäviä on tarpeeksi.
Mutta, huomisiin siis!

6. syyskuuta 2015

What I have been doing

Taas tämä sama loru jatkukoon..
 Aloitetaanko nyt vaikka siitä että en aio tehdä Niittyjoen Syyskisoista postausta, koska en ollut paikalla tekemässä muuta kuin kuvaamassa. 
Kuitenkin aion nyt kertoa teille jotakin, koska muutenhan tämä olisi aivan älyttömän tylsää.
Kisat taisivat sijoittua 15.8 jolloin matkasin todella huonosti nukutun viikon jälkeen Karjaalle kello kahdeksalta ja yllätin Jallan yöpaidassaan hänen kotiovellaan.  
Lähdimme johonkin aikaan matkailemaan kohti Lahtea, matka kesti noin kolme tuntia. 
Perille päästyämme rupesin heti kuvaamaan kaikkea mahdollista, ja loppuen lopuksi järkkärissäni oli 700 kuvaa. Ei ehkä ihan ylärajalla, mutta oli se kuitenkin ihan tarpeeksi. 
Otin myös aivan älyttömästi videoita, joista teen koosteen joku päivä, hyvin aikaisessa ollaan, hehe. 
Tavattiin myös Linaa, oli muuten mukava jutella, jos nyt luet tätä postausta, joka on hyvin epätodennäköistä.
 Yleisesti kisoissa oli ihan mukavaa. Kuuma, mutta mukavaa. Oli hyvä ilmapiiri.
Keppihevosharrastukseni on kyllä totaalisen jäässä mutta sitä lämmittämään saapui Minka, jonka kanssa kuvasimme viime viikonloppuna koosteen, jonka senkin saatan mahd. koota joku päivä.
Meillä oli aivan superhauskaa, ja tämän postauksen ensimmäinen kuva on otettu kyseiseltä päivältä. En tiä miksi, mutta pidän kovasti tuosta kyseisestä otoksesta.
Ridailin jotakin epätoivoista kouluratsastusta Wilillä, mutta meille tuli hiukan hepuli, että loppuen lopuksi vedeltiin vähän yli ratojen. 
Tämän jälkeen mentiin Priillä hiukan rataa, mutta kun kaksi idioottia tulivat siihen riehumaan, meidän fiiliksemme laski, ja sen päälle rupesi osittain satamaan. Hyvästi treenit.
Priistä puheenollen ollaan hiukan keskusteltu josko Prii menisi Jallalle hetkeksi ylläpitoon. Mie vielä harkitsen asiaa, koska en ole yhtään varma haluanko lähettää vaavia pois. Nyt kun se on alkanut kerätä jo hiukkasen tunnearvoa. Siis hiuksen hienoisesti tunnearvoa. En tiä mitä tapahtuu jos Prii von Riehuriepu lähtee pois. Ehkä menetän sen kaiken vähän tuntemukseni sitä kohtaan. Tai sitten ikävä kasvaa sietämättömäksi. En tiä.
Huomioikaa ihan jäätävä ilme
Sain myös tänään myyntihevonen nro. 2 valmiiksi, ja siitä tulee postausta (ehkä) huomenna kunhan olen selvinnyt kemian ensimmäisestä alkuainekokeesta ja kuvien läpikäynnistä ja huolittelusta.
Iiks, en ole edes aloitanut harjoittelua, ja se alkuainekoe on jo huomenna!!