25. joulukuuta 2015

Rauhallista joulua

Laittakaa kynttilöitä palamaan ja nauttikaa hiljaisuudesta
 

23. joulukuuta 2015

Kolme kaunista vuotta

Aika kultaa muistot
 Kolme vuotta on kulunut kirjekuoren saapumisesta sisältöineen kotiovelleni. Paketin sain tietysti avata vasta seuraavana päivänä, mutta mitä kivaa olisi vuosipäivästä jouluaattona? Muutenkin kaikki juhlat sun muut tapaamiset ovat aina kohdallani osuneet talvelle.
Joten, sanotaanko nyt vaikka niin että Wilin ja miun vuosipäivä on tänään. Tiedän että miulla on periaate juhlistaa hevosten syntymäpäivät niiden valmistumispäivänä, mutta en muista mikä sai miut vaihtamaan Wilin syntymäpäivän kuudennelle päivälle kesäkuuta.
 Mie en erityisemmin pidä suosikeista, mutta Wilillä on eniten tunnearvoa. Sen kunnostakin voi jo päätellä että se on aikoinaan ollut aikamoisessa käytössä. Joskus vuosi sitten harkitsin hetken melkeinpä hepon myymistä innostuksen puutteessa, mutta innostuinpa uudelleen kuukauden jälkeen. Wili on tallini pohja ja ilman sitä harrastus taitaisi romahtaa kohdallani lopullisesti.
 (C) Jalla
Mikä miuta kiehtoo eniten Wilissä? Sen luonne ja persoonallisuus. Pidän paljon persoonallisista ja elämäniloisista hevosista joilla riittää uusia puolia yllättämään positiivisesti. Wili on just täydellinen. Se on reipas ja jaksaa kulkea eteenpäin uteliaana kokemaan uusia asioita. Välillä se on kuin possu, mutta joskus meille sattuu tulemaan niitä päiviä kun mennään ihan puhtaasti vaikeamman tason liikkeitä. Wili myös heijastaa usein miun tunteet ja jos olen ihan pihalla kaikesta ja keskittyminen on jossain muualla, ei Wilinkään osuus mene yhtään parempaan suuntaan.
(C) Minka
Kun astun talliin ja näen Wilin odottamassa innokkaana ulospääsyä, sen ilme saa heti päiväni astetta paremmaksi ja minua jaksaa aina inspata sen kanssa. Se on esteille pyrkiväinen eikä koskaan kiellä esteelle. Kouluratsastukseen se on osoittanut välillä vähän vastahakoisuutta kuten minäkin. "Sehän on ihan tuplasti tylsempää", tuntuu välillä Wili sanovan. Mutta kun joskus saadaan siitä liikkeestä kiinni, niin silloin liidetään ihan tyytyväisinä ja keskittyneinä eteenpäin. Maastossa on aina Wilin kanssa tosi kivaa, paitsi jos se keksii leikkiä ihan kahjoa ja rupeaa mukamas säikkymään ihan kaikkea. rennot ravailut syysmetsässä auringon hentojen säteiden keskellä ovat molempien mieleen.
 <-- (C) Minka
 Wilin perusilme on mielestäni tosi kiva. En oikeastaan tarkemmin miettinyt millaista hevosta haluaisin, ja harjalangankin päätin vasta kun tuli ilmoitus sähköpostiin kuvien kera, että nyt oltaisiin siinä vaiheessa että pitäisi valita harjalanka. Pienten mietintöjen ja neuvotteluiden jälkeen valitsin tuon saman harjalangan joka Iisan tallin Fidelixillä on. Olin aivan super iloinen ja ylpeä kun Wilillä oli samaa harjalankaa :').
 (C)Minka
Mie olen hyvin tarkka ihminen ja miulle valikoituu tosi harvoin sellaisia asioita ja tavaroita joista oikeasti pitäisin. Wili on yksi näistä harvoista asioista, ja kun miulta kysytään; "Miksi aina Wili?" "Miksei jotain muuta?", syy on se etten halua jättää kokemuksiani jakamatta juuri Wilin kanssa, koska se merkitsee miulle niin paljon. Tuo nukkainen, rautalangat korvista ulkoistanut höppänä on minulle yksi tärkeimmistä asioista mitä miulla on. Osa elämääni, voisi sanoa. Ja loppuen lopuksi se on vain kangasta ja vanua. Se on vain lelu. Ja silti tuo "lelu", on päässyt läpi mutkikkaan ja haastavan matkan sydämeeni. Tai siis sinne jonnekin aivojen sopukkaan mihin nämä mielipuuhat ajautuvat.
 (C) Malvi
 Joten, Wili, kiitos näistä kolmesta vuodesta jotka olet kanssani viettänyt. Kiitos muistoista joita olet kanssani luonut. 

22. joulukuuta 2015

Terveisiä Kuusamosta

Miltä teidän pihallanne näyttää? Ruohoa vai lunta?
 Omalla mökkipihallamme on lunta, ja huomiseksi olisi ennustettu tulevan -15 astetta. Näin eteläiselle hyypälle nämä 50cm kinokset  tuntuvat metrin syvyisiltä ja viileys ilmassa tuntuu ihanalta ihoa vasten. Me vietellään näissä merkeissä kymmenen päivää 20-30.12. Varsin mukavaa, eikö?
Takaisin kotiin meneminen kuullostaa hirvittävältä, kun ajatteleekin sitä hirveää ruohoisuutta takapihalla. Onnekseni me palataan tänne pohjoisempaan hiihtolomalla jolloin ajattelin ottaa mukaan Priin. Tällä kertaa mukaan pääsi Wili, ja poju on ollut ihan innoissaan. Heti ensimmäisellä ratsastusreissulla Wili hyppi innoissaan hangessa ja pukitteli hymysuin kun köpöteltiin autotien reunaa. 
Me ollaan ehditty tutkia mettää ja tonttia ihan kunnolla, ja vietetään kaikki neljä valoisampaa tuntia ulkona ettei hukattaisi hyviä maisemia. Huomenna olisi synttäreiden kunniaksi matkailua Rukajärvelle. Aivan, Wili viettää syntymäpäiviään kahdeskymmeneskolmas päivä tätä kuuta. Miullakin oli tässä kuussa syndet, joista miun oli alunperin tarkoitus kirjoittaa, mutta päivän aikataulu oli niin täynnä ettei millään ehtinyt kirjoittaa.
Ajattelin muokata blogin ulkoasua, kun nuo nykyiset koodaukset oli aika husiloituja, omaan mieleen ainakin, ja vaihtelu voisi ehkä hiukka virkistää. Bannerinkin voisi vaihtaa kun siinä on vuodelta 2014 otettu kuva ja heppa kyydissä joka on jo heivattu laatikkoon odottamaan uutta versiota.
Ajattelin myös aktiivistua forkalla ja täällä blogissa kun en ole kummassakaan mitään elonmerkkejä osoittanut. Youtubeen voisi opetella editoimaan muutaman videon, ja joku MyDaykin olisi ihan kiva? Edelleenkin miuun saa nopeasti yhteyden sähköpostissa tua.kaarina@gmail.com tali instagramissa @kaarentalli tai sitten kommentoimalla tänne blogiin. Sähköposti on kuitenkin varmin tapa saaha miuun yhteyttä.
Tein myös vähän aikaa sitten yhden joululahjatilauksen. Kokeilin uutta kangasta jonka olin ostanut Mamman tuvasta Kirkkonummelta, sellaista teddyn kaltaista valkoista kangasta, ja harjaksi pistin Teddyä. Herasilmät herättivät miussa vahvoja tunteita kun yritin niitä tehdä. hepon mukana meni yksinkertaiset, viininpunaisesta tekonahasta valmistetut suitset.
Eipä miulla taida olla mitään muuta kerrottavaa, tuli vain sellainen fiilis kirjoitella, joten tässä ollaan. Nähdään huomenna, iloista joulunodotusta, huomenna on jo aatonaatto!

12. joulukuuta 2015

Kaaren talli 4-vuotta

Hiljaiseloa? Ehkäpä, ehkäpä..
 Kuitenkaan ei voi jättää tallin vuosipäivää välistä, vaikka harrastus onkin jo nähnyt parhaat puolensa ajat sitten.
Kaaren talli perustettiin siis noin 4-vuotta sitten. Niin aktiivisena ja iloisena. Ajan kuluessa olen kokenut kaikenlaista, on tullut aktiivisuuspyrähdyksiä ja lopetuksen partaalla olemisia näin lyhyessä taivalluksessa.
En ole varma miltä keppihevostulevaisuuteni näyttää. Luultavasti aika huonolta. En kuitenkaan aio lopettaa, annan ajan kulua ja seuraan mihin kiinnostukseni kääntyy. Myynti- ja ompelutoimintaa aion kehitellä, ja aion tulla SM-kisoihin ensi vuonna.
Syitä miksi en ole ollut aktiivinen, ja miksi minulla ei ole ollut motivaatiota? No, ensinnäkin loputkin kenttäni tilasta on vienyt toinen auto, joka lähtee vasta keväällä veks, joten valitettavasti miulla ei oikein löydy ratsastustilaa. Minulla ei myöskään ole aikaa. Joka viikonlopulle tuntuu kerääntyvän jotakin ohjelmaa, ja jos ei sitä, niin sitten olen vain yksinkertaisesti erittäin väsynyt ja rasittunut kouluviikkojen jälkeen, jotka ovat hyvin raskaita miulle. Sen jälkeen otetaan esille sää, joka täällä Espoossa on pelkkää vesisadetta ja harmaita pilviä. Miullehan se on juuri fine, en niin pidä auringosta, mutta en mielelläni mene ratsastelemaan vesisateeseen. Miulla on taas tullut esiin arkuus käydä maastossa, sillä niin monet ihmiset voi tulla vastaan, että sekin jää sitten tekemättä.
Netissäkään en ole juurikaan näkynyt sillä koneeni on ollut epätoiminnassa viisi kuukautta, mutta äänilevyn vaihdon jälkeen, uskon että miulla voisi olla ehkä pikkuruinen mahdollisuus siihen että se on todellakin korjaantunut.
(C) Jalla
Jokainen postaukseni tuntuu olevan nykyään aina sitä samaa jauhamista syistä ja selityksistä siitä miten taaskaan ei ole postausta kuulunut. Ehkä annan selityksien vain olla, ehkä minä vain voisin kirjoittaa jotain aiheesta ja antaa epäaktiivisuuden olla.
Palataanko keppihevosharrastukseni vuosipäivään ja kohokohtiin?
En ole oikeastaan juhlinut tätä päivää erityisemmin, vain mielessäni. Viimeeksi taisin käydä edes katsomassa hevosia kaksi kuukautta aiemmin, jolloin otin kuvia. Olin läpi marraskuun kipeänä, jolloin ompelin.
(C)Minka
Jos keppihevosilla ei olisi sellaista merkitystä minuun, kuin niillä on, olisin jo syksyn tullen heittänyt harrastuksen pulkasta. Mutta hevosharrastukseni lopetettuani, keppihevoset ovat olleet ainoa yhteyteni hevosmaailmaan. Niillä on merkitystä minulle, paljonkin. 
Neljässä vuodessa olen saanut tutustua ja tuntea, jopa tavata muita harrastajia, joka on ollut useimmiten vain positiivinen asia. 
En lähde kertaamaan historiaa, sen voi tehdä joka vuonna joten nyt taidan jättää sen välistä. 
Yritin myös tehdä videota, mutta en löytänyt musiikkia taustalle, joten taidamme seviytyä vain pikaisella ilmoituspostauksella että tänään on jonkinmoinen juhlapäivä.
Kiitos kuitenkin kaikille jotka olette olleet mukanani harrastuksen parissa, ja jotka olette jaksaneet motivoida miuta eteenpäin. 

Sitten ilmoitusasiaa! Tässä kuussa on tulossa vielä mahdollisesti kaksi postausta, mutta joululomalla olen kymmenen päivää Kuusamossa, ja sen jälkeen kolme päivää varattuna, joten en tule ainakaan lomalla aktiivistumaan. Katsotaan nyt. Hyvää joulun odottelua, nähdään seuraavassa postauksessa!