18. huhtikuuta 2016

Viikonloppua Minkan kanssa.

Minka tuli viikonlopuksi kyläilemään, ja kävimme hetkellisesti molempina päivinä ridailemassa. Lauantaina (sen jälkeen kun olin ratsastanut Priin), menimme maastoon vähän kuvailemaan Wiliä ja Vaniria, kun intoa ja jaksamista riitti. Muutamia ihan hyviä kuvia tuli otettua.

Sunnuntaina me menimme ihan kentälle ratsastamaan, kun sade lakkasi. Suurin osa ajasta meni vain kuvien ottamiseen, mutta kyllä siinä tuli 70cm okseria Priillä hypättyä ja lopulta 75cm ilman heppaa kun puomi ei pysynyt tolppien päällä.
Vanirilla hyppäsin korkeimmillaan 50cm okseria kun sille ei hyppääminen ole niin tuttua. Priillä taas lennettiin ihan kivasti esteiden yli kun se on niin tuttua sille.
Se on hauskaa huomata miten ratsastustyyli tai menestyminen nyt vaikka esteillä vaihtelee hevosesta. Esimerkiksi hevosen koko ja paino vaikuttaa itselläni hyvin paljon, kuten myös hevosen asento.
Vanir on kevyempi ja hitusen pienempi kuin Prii, ja sen huomasi miten Priillä mennessä menin kovempaa ja lennokkaammin. Mitä te sanotte, oletteko itse huomanneet tämän kaltaisia eroja?
Omaan makuun painavammat hevoset sopii paremmin. Mitä te sanotte?
Hölmöt
Postaus jää nyt taas kuvapainotteiseksi kun ei ole oikein mitään muuta asiaa. Keppihevoset valtaavat Helsingin- kulkueesta sen verran että ollaan Jallan kanssa tulossa ja mietin vielä kenet otan mukaan. Aion kuitenkin tulla vain yhden heposen kanssa. Onko muita kulkueeseen tulijoita? 
Alla vielä muutamia kuvia. Kuvaajana Minka.
Suosikkikuvani
 Pahoittelut lyhykäisestä ja kuvapainoitteisesta postauksesta

16. huhtikuuta 2016

Estetreenailua Priillä

Eilisen inspiraatiopaukun jälkeen tänäänkin teki mieli hääräillä keppihevosten parissa, ja aamulla aloitin ompelemaan eräitä minihevostilauksia ja noin kahdeltatoista menin ulos ja ratsastelin sellaiset puolitoista tuntia. Kuvasin myös koosteen joka löytyy postauksen lopusta, pahoittelen ehkä hiukan mautonta taustabiisivalintaa, mutta kun en jaksa rytmittää videoita ikinä mihinkään musiikkiin.

Aluksi menin vähän ravia ja käyntiä ja tein muutamat voltit ja pysähdyksiä, jonka jälkeen rupesin hyppimään estettä, joka korkeimmillaan oli 70cm. En uskaltanut hypätä sarjaa kun aiemmin päivällä hypätessäni spontaanisti pikkuesteen yli kauppareissulla polvi meni niin kipeäksi että jouduin pysähtymään kauppaan mennessä monia kertoja kun sattui niin paljon. Joten päätin otta rauhallisesti. Kipu oli siis tietysti jo kaikonnut ennen kuin aloitin ratsastamaan.
Vaikka kunto onkin laskenut ihan pirusti, on kiva huomata ettei ole päässyt ihan niin ruosteeseen kuin luulisi. Sain pidettyä sellatten hyvän ja joustavan laukan joka mahdollisti kevyen ja hyvän hypyn joka tuntui miellyttävältä. Prii on myös edistynyt ihan kivasti eikä enää rallittele samaa tahtia kuin aiemmin. Muutaman pukin jaksoin tehdä, koska keppihevoset ovat niin paljon hauskempia kun hiukan eläytyy luonteeseen, mutta en kyllä kovin riehakkaalta näyttänyt.
Muutaman kerran juostiin kimalaista pakoon, niitäkin on jo alkanut ilmeisesti esiintyä. Olisin jäänyt ratsastamaan mielelläni vielä Vaniria tai Turaa, mutta alkoi olla jo aika kuuma, ja silmiin sattui se kaikki ylimääräinen kirkkaus ympärillä, että päätin lopettaa siltä erää.
Muutamia kuvia otin itselaukaisimella, jotka itseasiassa ovat ihan onnistuneita, kun säädin hiukan asetuksia, mutta ei kuitenkaan ihan hirvittävän paljon.
Alla kooste jonka kuvasin. Jos teitä kiinnostaa, ja jos itse jaksan, haluaisitteko niitä enemmän?

15. huhtikuuta 2016

Hevoskuvauksia

#Näinkuvaankeppihevoseni
 Aluksi oli tarkoitus mennä ratsastamaan Prii, mutta koska venttasin liian kauan kameran akun latausta häärimällä tallissa laittaen sen takaisin parempaan edustuskuntoon, naapuri kävi sopivasti parkkeeraamassa autonsa kentälle, joten sinne meni suunnitelmat. Sittenpä päätin kuvata hevosia. Olin ulkona kaiken kaikkiaan 2,5h.
 On kyllä niin vietävää, että kun ensimmäistä kertaa kahteen taikka kolmeen kuukauteen on vihdoin ihan hirmuinen hinku päästä hyppäämään esteitä Priin kanssa, tämän ihmeen tapahtuminen viedään suoraan miun käsistä.
Saatte kuitenkin nyt vihdoin jotain tuoretta kuvamateriaalia, joka on otettu tämän päivän aikana. Vanir on hyvin sopeutunut talliin, ja on saanut jo oman karsinapaikankin.
 Iloinen poika


Sitten otin myös vähän yhteiskuvia - tosin niistä jouduin poistamaan varmaan jopa yli puolet koska tarkennus oli jotain ihan sanoinkuvailematonta, omat ilmeet olivat jotain vielä hirveämpää, ja kun esimerkiksi menin koottua ravia, kamera ei osannut tarkentaa liikettä.
  Joskus kesemmällä, kun ulkona ei ole enää noin rumaa ja ruskeaa ja karua, voisi pyytää jotakuta kaveria kuvaamaan kun ratsastan, itselaukaisin on aivan hirvittävän huono vaihtoehto jos haluaa yhtään julkaisukelpoisempaa materiaalia.



 Ajattelin, että viikonloppuna jos nyt sattuisi innostamaan, ja jos nyt se auto hetkellisesti katoaisi, voisin mennä silloin hyppimään niitä esteitä. Prii jostain syystä innostaa miuta tällä hetkellä.
Saa muuten nähdä, kuinka korkeita esteitä voin enää hypätä kun kunto on mennyt ihan sairaaseen tilaan ja polvet vammailee nykyisin.

Ja kuvapostausta kruunaamaan ylivaloittunut Vanir.

12. huhtikuuta 2016

Niin mitä miulle kuuluu?

Kirjoitusmotivaatio ei ole kovin korkealla, joka näkyy blogipostauksien harvassa tulotahdissa ja muutenkin sosiaalisessa mediassa vähentyneestä aktiivisuudesta.
 Koulu on ollut hyvin väsyttävää, ja talmi- helmikuun olen joutunut raahaamaan itseäni silmät ummessa ylös sängystä herätyskellon soidessa. Onneksi nykyisin sisäinen kello herättää miut ihan hyvin ja pirteänä ennen herätyskelloa vaikka nukuttuja tunteja saattaisikin olla vähemmän kuin mitä vietän koulussa pulpetin äärellä. Mutta toisaalta kun koulu loppuu ja olen bussissa, olen niin väsynyt että melkein voisin nukahtaa.

Meillä on nyt kaikenmoisia projekteja meneillään, vaikka en niitä olekaan yhtään jaksanut edistää. Keppihevostelemaan en ole jaksanut mennä, ja ridakentällä on yhä parkkeerattuna yksi ylimääräinen auto joka vie loputkin ratsastustilasta. Blogiin en ole kirjoitellut valokuvapuutteen ja koneen epätoiminnan takia. Saan uuden koneen tällä viikolla, mitä luultavammin, joten siitä ei tarvite sitten enää sen jälkeen murehtia.
(C) Jalla - ratsastan Jallan ponilla Läskillä
Olen helmikuussa ja maaliskuussa käynyt Jallalla Karjaalla vähän morjenstamassa, kun olen nyt tämän vuoden puolella huomannut että sosiaalisuuteni on mennyt sille tasolle, etten kavereita ole nähnyt yli puoleen vuoteen. Olen myös alkanut huomata huolestuttavaa terveyden heikkenemistä sairastumalla vähän liian usein, ja urheilutulokset vain laskee.
En ole tulossa SM-kisoihin, kun ilmoittautumiset ja kaikki olivat niin epäselviä ja Jallan kanssa pohdittiin, että kuinka paljon huvittaa mennä änkeemään sinne väkijoukkoon. Tyydytään siis vaan katselemaan Instagramin SM-spämmejä.

Anyway, tällainen postaus tuli kirjoitettua ilmoittaakseni olemassaolostani ja esittääkseni olevani hiukan aktiivisempi. Pistän alle hiukan kuvia todisteeksi siitä että olen ratsastanut aiempien kuukausien aikana.
Copyt Jallalle.