6. toukokuuta 2016

Pari peukaloista

Tällaiset pikkuruisen pikkuruiset otukset tein tilauksesta eräälle naapurille joka antoi ne lahjaksi tuttavilleen.
En tosiaankaan aio uusia noiden tekemistä vähään aikaan, varsinkaan noin pienten korvien ompelemista kiinni tai noiden tikkujen kaivertamista isoista kepeistä. Hevoset on tehty fleecestä, ja harjalankana toimi tuolle hiirakolle 7-veljestä ja ruskealle joku ihan tuntematon. Silmät ovat nahkaa, ja sain leikattua ne nahan rei'ittäjällä ja kiinnitin pinsettien avulla kiinni tekstiililiimalla. Hevosten kiinnitys on laitettu langalla ja liimalla.
Noihin ei oikein pystynyt tarkentamaan kun harjat tuli tielle.
Onkos joku teistä koskaan tehnyt tällasia peukaloponeja? Näistä kahdesta tuli niin sulosia että mitein hetken että pitäisikö vain pitää tallimaskotteina kun ensisten virkaatekevien olinpaikka on jäänyt tuntemattomaksi eikä kumpikaan yksilöistä taida olla enää sopivassa edustuskunnossa.
 Hevosten koko verrattuna käteen, jos ketään kiinnostaa
29 päivää kesälomaan, about 20 koulupäivää ja 5/6 koetta vielä tulossa. Miulla on ollut viimeaikoina hinku ommella talliin uusia asukkaita ja aattelin että voisin tässä näiden päivien tiimoilla alkaa suunnittelemaan vähän kaavaa ja muuta. Harrastus on alkanut taas hiljaa pyörimään ja inspiroimaan josta olen aika iloinen. Tänään olen menossa Jallan (@stickponies) kanssa Sokerille (@khttaysikuu) viettämään ikävystyttvän kuumassa kelissä päivää. Siitä tulee varmaankin postausta sitten myöhemmin.

1. toukokuuta 2016

Flash mob ja katujenvaltaus

 Jos näyt jossain kuvassa, etkä haluaisi tulla julkaistuksi, pistä kommenttia rohkeasti niin poistan kuvan!
Se oli hämmästyttävä, iloinen, mahtava, uskomaton päivä. 23.4.16 järjestettiin SM-kisoja edeltävä flash mob ja katujenvaltaus Helsingissä, joka alkoi Narikkatorilla about 14? Osallistujia arvioitiin olevan reippaasti yli sata, en itse uskalla antaa mitään arviota, mutta oli meitä kyllä aika paljon.

Me tavattiin Jallan kanssa Hesassa noin 11:30, ja mentiin ostamaan Sinellistä miulle kangasliimaa, kun siitä oli puutetta. Menimme sitten nopsasti Eurokankaaseen ja tsekattiin et oisko löytynyt jotain mitä ostaisi. Nappasin mukaan kahta sävyä ruskeaa ompelulankaa ja ison Eurokangas-kassin. Suuntasimme sieltä sitten Raxille, jossa syötiin ihan mukava määrä ruokaa. Omasta mielestä ulkona oli ihan lämmin keli ja vetelinkin koko päivän flanellissa ja topissa, jossain vaiheessa mietin että olinko mennyt nyt hiukan yli rajan, mutta kyllä pärjäsin ihan hyvin, ja nyt kun on vielä viimeiset hetket aikaa nauttia hyvän ja viileän sään rippeistä, niin nautitaan sitten kunnolla.

Yritimme tappaa aikaa parhaamme mukaan ja törmättiin kaupungilla kolmeen keppariharrastajaan, ja lopuksi kun menimme hengailemaan Narikkatorin lähistöille, huomasimme kuvausryhmän vieressämme ottamassa kuvauskamoja valmiiksi.
Jalla oli ottanut poninsa Läskin mukaan ja itse vetelin Priin kanssa. Koska tietenkin pitää hiukan eläytyä, Prii oli hiukan hermostunut hevosihmiskameramassan keskellä ja ennen kulkueen liikkeelle lähtöä se luimi ja tepasteli hermostuneena. 
Ihmisiä alkoi pikkuhiljaa kertymään paikalle ja aluksi ilmassa oli aika kiusallinen tunnelma. Me aluksi vaan seistiin hiljaa reunassa ja otettiin muutamat kuvat, kunnes Kajo (linkki blogiin) tuli juttelemaan ja ihmiset alkoivat nauraa ja jutella ympärillä. Olen kuitenkin sitä mieltä että ensi kerralla, jos sellainen toivottavasti tulee, mennään vähän isommalla porukalla. 
Crys, Läski ja Prii
Mentiin sitten vähän sivummalle, kun flash mob alkoi. Tosi monia ihmisiä tuli kuvaamaan ja tuijottamaan kun tyypit veti showta. Osallistujat vetivät radan kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla se meni tosi hyvin! Youtubesta saattaa jossain vaiheessa löytyä videota, itse tyydyin ottamaan kuvia.
Kun hetki oltiin odotettu viimeisiä henkilöitä tulevaksi, me kokoonnuttiin ryhmäkuvaan, ja sen jälkeen mentiin jonoon, jossa yhdellä rivillä sai olla max 4 ihmistä vierekkäin. Me ensin ratsastettiin Senaatintorille ja otettiin uusi ryhmäkuva Tuomiokirkon portailla, ja huudeltiin vielä kovaan ääneen "Kepparit kunniaan". Oltiin niin innoissamme, että uskallettiin porukassa vaan huutaa siellä kaikkien nähtävillä. Se sai miut tosi iloiseksi ja ylpeäksi siitä että olen vieläkin tässä yhteisössä mukana vaikka kieltämättä aktiivisimmat ajat ovat ainakin näillä näkymin siirtymässä taakse päin. 
Me matkattiin sitten sieltä Kaivopuistoon, ja matkan varrella alkoi valitettavasti sataa. Silti tunnelmat oli korkealla, ja monia iloisia ja hämmentyneitä katseita saatiin osaksemme. Uskon että ainakin yksi ihmisistä piristyi. Aina kun raitiovaunu tuli vastaan, nostimme kepparit korkealle ja tervehdittiin matkustajia ja kuskia, ihan mahtavaa!
(C) Jalla
Kun kulkue sai päätöksensä, kaikki rallittivat ruohikolle ja levittyivät omille paikoilleen. Monet menivät katsomaan, kun Saila rupesi esittelemään taitojaan nuorallaan. Osa meni porukoissa ridaamaan ja juttelemaan ja järkkäjiä alettiin haastatella. Me Jallan kanssa pistettiin kamat yhteen kasaan ja mentiin vähän epämääräisiä ridailuja ja kuvattiin hevosia. Tuli kieltämättä lopulta pikku katumus etten toisia housuja ottanut, sillä nämä eivät joustaneet ollenkaan, ja estivät sujuvan liikkumisen. Kengätkin aiheutti myöhemmin jalkakipuja, kun en voinut harmillisesti käyttää lenkkareita.
En tiedä millaisen kuvan tulin taas ihmisille antaneeksi kun siinä ilon huumassa siellä juoksin ja Priillä pukittelin, vaikka en kyllä tuota pukittamisen jaloa taitoa osaa, taisi näyttää aika epätoivoiselta. 
Lähdettiin Jallan kanssa kävelemään takaisin Rautatieasemalle joskus 15/16:30 jotta oltaisiin ajoissa, ehdittiin olla puistossa kuitenkin puoli tuntia. 
Oi sitä kivun määrää mitä se käveleminen aiheutti! Päkiät niin kipeinä joka askeleella. Kun päästiin asemalle, me käytiin Hesessä syömässä ranskikset, ja mentiin hetkeksi halliin levähtämään. Tosin se halli suljettiin viiden minuutin päästä, niin ei ehditty siellä kauaa jalkoja lepyyttää. 
Kotona oli jotenkin tosi levollinen fiilis, ja myöhemmin Instaa selaillessa, tuntui niin epätodelliselta, että me ihan oikeasti mentiin Helsinkiin. Pari kertaa tuli mentyä pakoon kun tuttuja tuli vastaan, mutta muuten meni mainiosti. On tää keppihevosharrastus niin ihana ja omalaatuinen, ja olen teistä kaikista harrastajista aika ylpeä! Odotan innolla ensi vuotta, josko silloinkin järkättäisiin tällainen tapahtuma!
(C) Jalla
Minua ette valitettavasti SM:issä nähneet, kun Jallan kanssa päätettiin jättää välistä. Kuitenkin kuvien välityksellä fiilis tuli tänne saakka. Hiukan harmitti niiden esitysten missaaminen, mutta olen iloinen niden puolesta jotka ne pääsi näkemään.
Yksi toinen asia joka teki miut aika ylpeäksi on se miten harrastajat alkoivat massavyöryssä julkaista kepparikuvia niille toisille tileilleen jotka eivät keppihevosia olleet nähneetkään. 
Ensin yksi julkaisi kuvan, sitten toinen, ja äkkiä suuri määrä lisää. En itse mennyt mukaan, mutta olen iloinen siitä että muut menivät ja laittoivat sen kuvan sinne kavereilleen ja koululaisilleen katsottaviksi.
Vaikka kaikenlaista ikävää onkin tämän vuoden ja aiempien vuosien aikana tapahtunut etenkin sosiaalisessa mediassa tämän harrastuksen parissa, olen silti kiitollinen tästä harrastuksesta. Tuo viikonloppu taisi olla yksi merkittävimmistä tapahtumista Suomen keppihevoshistorian aikana.